torstai 1. helmikuuta 2018

Malmö - Manchester - Lauttasaari

Zlatan Ibrahimovic Parfums Suprême Shower Gel

Ilman faneja sinua ei ole.
Sen tietävät huippujalkapalloilijat ja sen tiedän minä. Siksi fanien heikoillekin signaaleille tulee olla äärimmäisen valppaana. Siksi ei ole turhamaista seurata vaikkapa jalkapalloseuran fanikaupan myyntitilastoja. Kuinka se omalla nimellä ja numerolla varustettu pelipaita siellä kaupaksi käy. Se osaltaan määrittää myös vahvasti pelaajan seuraavan sopimuksen arvoa. Saati sitä saako julkaistua omaa nimeä kantavan suihkusaippuan.

Olen myös itse ns. herkällä nahalla liikenteessä, kun omat fanipojat - pääsääntöisesti Espoosta - lähestyvät minua. En tuomitse enkä pilkkaa, vaan nöyränä ja kiitollisena pyrin reagoimaan toiveisiin ja ehdotuksiin, sillä ilman faneja minua ei ole.

Tässä vaiheessa on kuitenkin aiheellista tunnustaa, että tämän kertainen suihkusaippua-arviointi on hyvin erilainen. Tämä arviointi perustuu puhtaasti (heh) valokuvaan ja sen luomiin mielikuviin. Toisaalta kuvan minulle lähetti arvostettu mainostoimistojohtaja, niin  mielikuvilla mennään reippaasti aina tappiin asti.

Zlatan, pelkkä etunimi riittää, sillä kaikki tietävät kenestä puhutaan. Ja hyvä niin, sillä jos sukunimi on liki mahdoton muistaa saati kirjoittaa, kannattaa luoda etunimelle niin kova tunnettuus, että pelkkä etunimi riittää.
Zlatan on - kuten kuvasta näkyy - saanut/luonut oman suihkugeelin/saippuan.

Let's etäfiilistellään!

Valkoinen tuubi. Pystyssä. Alla ruskeaa nappanahkaa. Kuvauspaikkana joko eurooppalaisen hotellin aulabaari tai ranta-espoolainen olohuone. So far, so good.

Seuraavassa mielikuvaharjoitteessa tartun voimalla tuubin varresta ja vien sen suihkutiloihin. Riisun vaatteet pois ja laitan veden valumaan suihkukaapissa. Laskien ns. pahan veden pois.
Kun suihkukaapin lasiseinät ovat peittyneet vesihöyryyn, astun kaappiin.

Korkki auki ja napakka puristus. Tuubista pursuaa Zlatanin ponnaria tai nenänkaarta (en osaa päättää) mukailevassa kaaressa paksua, muuta läpikuultavaa, kuin Brittein saarten sumu, joka ei ole oikein kunnolla kanaalista noussut, nestesaippuaa.

Tuoksuksi etäfiilistelen tanakan yhdistelmän Lamborghinin sisustusta yhdistettynä AC Milanin pukukopin tunnelmaan makean Inter-voiton jälkeen.

Suihkusaippuan ns. käsi/kehotuntuman taas on mielestäni pakko jäljitellä Zlatanin Tukholman edustalta kalastaman 11-kiloisen suurhauen pintalimaa (Zlatan tunnetusti rentoutuu hauenkalastuksen merkeissä).

Etenen mielikuvaharjoitteessa jo ns. vaahto-vaiheeseen, jossa annetaan saippuasta ja hinkkauksesta muodostuneen vaahdon hiljalleen valua kehoa pitkin kaakelille ja siitä lattiakaivoon.
Odotan jotain maagista tapahtuvan, aivan kuten usein Zlatanin kentällä ollessa. Eli 85 minuuttia tylsää hiljaisuutta, kunnes yksi tai kaksi maagista kosketusta ja orgastinen voitto. Kantapää. Volley. Voitto.

Mutta ei. Nyt sitä ei tapahdu! Fiilis on tasaisen tylsä läpi pesun. Ei huono, muttei hyväkään.
Testi vahvistaa yhden asian: Tarvitsen fyysisen kokemuksen. Tarvitsen tuubin.

Laiho perkele, nyt sitä todellista tuubia postiin ja äkkiä. Ennen kuin olet puristanut sen itse tyhjiin. Kautta on vielä jäljellä.